30. elo, 2020
Rakastan keitettyjä liharuokia, kuten huolellisesti valmistettua tillilihaa, piparjuurilihaa tai sitruunakanaa. Totta kai innostuin, kun kuulin Tafelspitzistä, perinteisestä wieniläisittäin liemessä keitetystä paistista, jota jotkut ystäväni olivat Itävallassa ja Baijerissa nauttineet. Esimerkiksi Wienissä Plachutta Gasthaus lähellä oopperaa tarjoaa tätä herkkua. Keittiömestari Plachutta on herättänyt henkiin vanhan kotiruokaohjeen ja kehittänyt siitä ravintoloihinsa nykypäivään sopivan Tafelspitzin.

Tafelspitziin tarvittavaa, kolmionmuotoista, makurasvapäällysteistä naudan takapuolta eli ulkofileen vierestä leikattua lihapalaa ei ihan joka kaupasta ole Suomessa aiemmin saanut, mutta jo jonkin aikaa sitä on ollut myynnissä picanha-nimisenä grillipaistina. Reseptikokeiluani varten hankin black angus -rotuisen naudan picanha-paistin Hakaniemen hallin Reinin lihasta. Myös isot suomalaiset lihafirmat tuotetta pakkaavat. Ensikokeiluuni ostin tavallista naudan kulmapaistia ja ulkopaistikin kuulemma käy. Kattilaan kannattaa lisätä paistin kaveriksi pari ydinluupalaa.

30. elo, 2020
Olen käyttänyt kyssäkaalia tähän asti useimmiten tuoreena. Kyssäkaalissahan on raikas ja miellyttävä maku, josta voi tulla mieleen nauris tai mehevä lanttu, hieman retiisiäkin ja makeutta. Rakenne on miellyttävä. Keskikokoiset, vähintään kookkaan greipin suuruiset, maistuvat minusta parhailta. Raastettuna ja coleslaw’n tapaan nautittuna kyssäkaali on herkkua. Ohuet kyssäkaaliviipaleet sopivat sellaisinaan myös juustotarjottimelle ja dipattaviksi. Mutta nyt päätinkin valmistaa kyssäkaalisosekeittoa.

Olen toki tiennyt, että kyssäkaalia voi lisätä patoihin, keittoihin, muhennoksiin ja gratiineihin. Ennen viime viikonvaihdetta en kuitenkaan ollut saanut kyssäkaalista sosekeittoa. Ihastuin siihen kovasti varsinkin keitolle sopivien lisäkkeiden ansiosta. Keiton valmisti veljenpoikani Henri Leppänen, joka kertoi kehittäneensä ohjeen työskennellessään kokkina Tertin kartanossa.

30. elo, 2020
Kun näin ensimmäisen kerran kuvan kukkafocacciasta joskus puoli vuotta sitten, olin heti myyty. Tuo on minulle. Tuolta pohjalta haluan itsekin taiteilla! Kauan meni ajatuksesta toteutukseen, mutta on tärkeää valita oikea aika ja innoituksen hetki. Ja niin laitoin sitten kesän sateisena ja tuulisena päivänä jauhot pöllyämään.

Kukkafocaccian koristelussa saa vapaasti käyttää mielikuvitustaan ja taitojaan. Voi myös ottaa lapsen mukaan, sillä askarteluahan pinnan päällystäminen on. Se on keskittymistä vaativaa ja ihanaa, aivan kuten kukkien asettelu maljakkoon. Pidän puuhasta, mutta varmaan joku toinen ei lainkaan.

30. elo, 2020
Yhdistin kaksi alkukesän herkkua: kotimaisen vihreän parsan ja kotimaiset varhaisperunat. Liitin ne haaleana tarjottavaksi salaatiksi, jonka mehevöittää laadukkaasta oliiviöljystä ja sitruunanmehusta tehty kastike. Luonteikkuutta antavat kaprikset.

Annabelle on siiklin ohella suosikkiperunani kesäaikaan. Annabellessä minua viehättää kauniin keltainen väri, kiinteä rakenne ja miedon kermainen maku. Kotimainen, vasta maasta nostettu vihreä parsa on omaa luokkaansa sekin. Kutsun sen makua sanalla vihanta. Maussa on jotain kesän vihreän ja tuoreen nuoren herneen huumaavaa aromia. Kannattaa maistaa!