Teen kaalilaatikon hieman toisin kuin monet muut, niin, että tuoksu, väri, maku ja suutuntuma ovat omasta mielestäni herkullisia. Kaalilaatikostani ovat pitäneet kaikki, joille olen sitä vuosikymmenten ajan tarjonnut, myös pienet lapset.

Tafelspitziin tarvittavaa, kolmionmuotoista, makurasvapäällysteistä naudan takapuolta eli ulkofileen vierestä leikattua lihapalaa ei ihan joka kaupasta ole Suomessa aiemmin saanut, mutta jo jonkin aikaa sitä on ollut myynnissä picanha-nimisenä grillipaistina. Reseptikokeiluani varten hankin black angus -rotuisen naudan picanha-paistin Hakaniemen hallin Reinin lihasta. Myös isot suomalaiset lihafirmat tuotetta pakkaavat. Ensikokeiluuni ostin tavallista naudan kulmapaistia ja ulkopaistikin kuulemma käy. Kattilaan kannattaa lisätä paistin kaveriksi pari ydinluupalaa.

Olen toki tiennyt, että kyssäkaalia voi lisätä patoihin, keittoihin, muhennoksiin ja gratiineihin. Ennen viime viikonvaihdetta en kuitenkaan ollut saanut kyssäkaalista sosekeittoa. Ihastuin siihen kovasti varsinkin keitolle sopivien lisäkkeiden ansiosta. Keiton valmisti veljenpoikani Henri Leppänen, joka kertoi kehittäneensä ohjeen työskennellessään kokkina Tertin kartanossa.

Kukkafocaccian koristelussa saa vapaasti käyttää mielikuvitustaan ja taitojaan. Voi myös ottaa lapsen mukaan, sillä askarteluahan pinnan päällystäminen on. Se on keskittymistä vaativaa ja ihanaa, aivan kuten kukkien asettelu maljakkoon. Pidän puuhasta, mutta varmaan joku toinen ei lainkaan.

Annabelle on siiklin ohella suosikkiperunani kesäaikaan. Annabellessä minua viehättää kauniin keltainen väri, kiinteä rakenne ja miedon kermainen maku. Kotimainen, vasta maasta nostettu vihreä parsa on omaa luokkaansa sekin. Kutsun sen makua sanalla vihanta. Maussa on jotain kesän vihreän ja tuoreen nuoren herneen huumaavaa aromia. Kannattaa maistaa!