Vanhoja virolaisia reseptejä täydentävät täysin modernit tavat tarjota lähiruokaa. Innoittajana on ollut ympäröivä luonto antimineen. Itseäni ilahduttaa jo menyyn lukeminen, koska annoksiin kuuluu kiinnostavia poimintoja kasvismaailmasta mielenkiintoisilla tavoilla valmistettuina.

Suomalaisia kehotetaan syömään enemmän silakkaa, nostamaan silakka suorastaan gourmetherkuksi. Jo ympäristösyyt puoltavat silakan käyttöä. Silakalle on myönnetty äskettäin ympäristömerkintäkin, joka takaa, että kala on pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla.

Tuoreita vihreitä papuja saa Suomessa lähellä tuotettuina elo-syyskuussa. Viime kesä oli lämmin ja papuja voitiin korjata jopa heinäkuun loppupuoliskolla. Vihreät taitepavut, haalean keltaiset vahapavut, violetit pavut ja tuoreet härkäpavut ovat syksyllä kauden kasviksia. Toreilta tai itse kasvatettuna papuvalikoima laajenee. On ruusupapuja, kauniita borlottopapuja, litteitä leikkopapuja…Tarhapavut jaotellaan kasvutavan mukaan salkopapuihin ja pensaspapuihin.

Poista härkäpavuista palot ja poimi sisältä siemenet, joita voi kutsua myös pavuiksi. Keitä suolalla maustetussa vedessä niin, että pinnan kalvo muuttuu läpikuultavan maitomaiseksi. Tähän menee 3–5 minuuttia. Jäähdytä ja valuta. Poista kuori. Se muljahtaa kuoresta helposti, kun rikkoo ensin kalvon siemenen päästä. Jos käytät leikkopapuja, huuhdo ja paloittele ne ja keitä 5–7 minuuttia.

Nyt kesäkurpitsoiden aikaan raastoin kesäkurpitsaa korvaamaan osan taikinaan tarvittavasta nesteestä. Se teki lopputuloksesta mehevän ja maukkaan. Hiivaleipäjauhoista puolestaan korvasin osan kaurahiutaleilla ja kauraleseillä. Tämä pannuleipä on laktoositonta ja vatsaystävällistä. Myöskään kananmunaa ei tarvita. Rasvana käytin rypsiöljyä ja pinnan voitelin aromikkaalla oliiviöljyllä.